Onpa vapauttavaa kun on tämmöinen blogi mihin kirjoittaa kaikki mitä ei voi laittaa muualle. Oikea päiväkirja paperista ei oikein sovi, kun samassa talossa asuu uteliaita sisaruksia.

Eilen alkoi L-koodin toinen tuotantokausi Subilta, ja siitähän on hyvä jatkaa samankaltaiseen aiheeseen. Luulen olevani lesbo, tai sitten naisiin suuntautunut bi. Lesboudesta on ollut merkkejä ylä-asteen alkuajoilta lähtien, mutta en vain ole ymmärtänyt niitä. En ollut ollenkaan kiinnostunut mistään seksuaalisesta silloin, vaan seiskaluokalla pelasin Pokémon-pelejä, leikin leikkejä sisarusten kanssa, ja olin muutenkin lapsenomainen.
Kuitenkin eräs rinnakkaisluokan tyttö vangitsi katseeni. Piirsin jopa hänestä jonkinmuotoisen muotokuvan vihkooni. En pitänyt tätä minään, luulin sitä tavalliseksi kiinnostukseksi.
Kerran kotona jäin katsomaan Anttilan katalogia naisten alusvaatteiden kohdalla. Siskoni huomautti leikkisästi siitä, ja äiti sanoi: "ehkä A[minä] haluaa semmoiset itsekin?" Nolostuin, sillä rintaliivit, siteet ja semmoiset asiat olivat minulle vieraita. En halunnut tulla aikuiseksi. En silloinkaan tiennyt miksi pysähdyin katselemaan naiskuvia.
Lisäksi katselin tyttöjä vähän "sillä silmällä", enkä kuitenkaan ymmärtänyt sitä silloin. Luulin että kaikilla oli tällaisia tuntemuksia tyttöjä kohtaan.

"Heteroaikoinani" minulla oli aina vähän EVVK-asenne seurustelemista ja seksiä kohtaan. En ymmärtänyt miksi kaikki nillittivät ja stressasivat neitsyyttään, ekaa suudelmaa, seurustelua. Ajattelin että se tulee jos on tullakseen. Nyt tiedän miksi olin niin välinpitämätön. En voinut suhteuttaa sitä itseeni, seurustelua pojan kanssa. Olin välinpitämätön seurustelemisen suhteen, koska minulla ei ollut mitään halua seurustella heterotavalla.
Nyt, kun olen vaihtanut pojan tytöksi ajattelutavassani, ymmärrän paljon paremmin toisten ihmisten seurusteluhalua /-ongelmia. Se on sekä vapauttavaa että turhauttavaa, sillä nyt haluaisin löytää seurustelukumppanin, ja se stressaa... Vaasassa on lähin homobaari, mutta en tiedä uskaltaisinko mennä sinne. Pari viikkoa sitten ollessani kampaajalla hän (siis kampaaja) sanoi että joku oli nähnyt minut Vaasassa. Tulin hieman ärsyyntyneeksi ja hämmentyneeksi. "Kuka minut siellä näki?" Kampaaja (joka muuten on perhetuttu) sanoi ettei tiennyt, mutta en tiedä uskonko häntä. Uskomatonta vakoilumeininkiä. Eikö saa mennä Vaasaan etälukioon ilman että joku raportoi siitä kotirintamalla? Ja lisäksi, mitä ihmeellistä siinä on että minä olin Vaasassa?
Tämän vuoksi arkailen homobaariin menemistä, sillä kuka tietää vaikka kylällä alkaisi pyörimään huhuja että A on lesbo? Ei olisi hyvä juttu, sillä en ole tullut ulos kaapista kellekään. Vaikka en tiedä, äiti ehkä epäilee jotain, ja sisko kai myös. Sanoin eilen että aion katsoa L-koodin, ja vaikka sen katsominen ei ole mikään merkki katsojan seksuaalisesta suuntautumisesta, voivat pyörät alkaa raksuttaa pääkopassa.

L-koodin uusi alkumusiikki on muuten hyvä. "This is how we live, and love." Vai olikohan se love and live? Noh, väliäkö tuolla.