Eilen illalla oli miltei musertava "masennuksen" tunne. (Masennus suluissa, koska en halua vähätellä masennusta oikeasti sairastavia.) Ei huvittanut tehdä mitään, nettisivujen selaaminen tuntui tyhjältä ja tarpeettomalta, mietin että mitä hyötyä minustakin on tässä elämässä. Tuollaiset kohtaukset ovat inhottavia, enkä enää haluaisi niitä. Luulen että tuo epätoivokohtaus johtui valinnoistani elämässä: onko tämä sittenkään minulle? Mitä teen jos en olekaan sitä mitä luulen olevani?
Olen ennenkin päättänyt että "minä olen tämmöinen", ja ajan kuluessa olen huomannut ettei niin olekaan. En halua pettymyksiä enää. Minun "masennukseni" hiipui pois vähitellen, ja Google Earth auttoi siinä. Eri maamerkkien ja kaupunkien katsominen ikään kuin sateliitista on huimaa. Egyptin pyramidit, vau.

Tänä aamuna kuskasin siskon puoli yhdeksäksi bussiasemalle (se on n. 9 km päässä). Aamulla ajamisessa on oma viehätyksensä. Kaikki on tyyntä, liikenne olematonta, saa vain ihailla tulevaa auringonnousua. Maaliskuussa ajoin Pietarsaaressa puoli kahdeksalta aamulla (minulla oli autokoulun 2. vaiheen liukasrata, ja sitä ennen teoriatunti P:saaressa), ja sekin oli aika kokemus. Kadut ihan tyhjiä ja ihana ilma.


Väsyttää, joten taidan lähettää tämän merkinnön matkaan nyt.