Kouluärsytys on laantunut hieman. Opettaja vastasi viimeinkin meiliini jossa kysyin missä luokkahuoneessa tentti suoritetaan ja mihin aikaan. Minua tuollainen varma tieto rauhoittaa. Pahinta on se mitä ei tiedä tai näe. Tieto tuo varmuutta ja tulevaisuuteen voi siten varautua. Tentistä: yllätyksekseni huomasin että kokeen kirjoittamiseen on vain 45 minuuttia aikaa! Erään toisen kurssin tentissä aikaa oli kuudesta puoli kahdeksaan. Saa nähdä ehdinkö paneutua tehtäviin ollenkaan. Kokeeseen lukemisessa en ole edistynyt paljonkaan, joten olen tehnyt päätöksen: aion päntätä kunnolla ne luvut jotka voin oppia, ja EU-osion jätän vähemmälle. Kokeessa on kuulema neljä kysymystä, kolmeen tulee vastata.
Ja minullahan on vielä jäljellä yksi essee ja kolme kysymystä joihin tulee vastata. Ne eivät ole esseitä (toivottavasti! ei siinä mitään mainittu miten pitkiä vastausten piti olla), mutta kaikkien tehtävien deadline on ensi viikon lopulla.

Ylihuomenna kun lähden Vaasaan tuohon tenttiin, aion samalla hoitaa jouluostokset. Vielä eilen epäilin että ehtisinkö, mutta nyt kun kokeeseen saa tuhlata vain 45 min, on aikaa yllinkyllin. Ei kyllä ole hajuakaan mitä ostaisin isälle ja pikkuveljelle. Äidille bongasin viime Vaasa-reissulla kivan kirjan Suomalaisesta. Joku auton käsikirja naisille. Äiti ei ole kovin kätevä mitä tulee autoihin (ei ole ikinä vaihtanut renkaita tai itse katsastuttanut autoa vaikka on 50-vuotias), joten tämän kirjan myötä hän toivottavasti alkaa päästä jyvälle. Sisko on toivonut Sin City -DVD:n, ja sen toiveen aion luultavasti toteuttaa. Pikkuveli ja isä ovat kysymysmerkkejä.
Itselleni aion ostaa erään tuotteen, joka on "potentially dangerous". Z-lehti. Setan virallinen lehti. Jos se löytyy huoneestani tuhoutuu kaapissa eloni 99% varmuudella. Pitää löytää todella, todella hyvä piilotuspaikka. :P


Eilen mieleeni tuli eräs kohta Leijonakuninkaasta. Se missä Simba ja Mufasa istuvat öisellä savannilla katsomassa kirkasta tähtitaivasta, ja Mufasa selittää että tähdet ovat heidän kuolleita esi-isiään. En ollut ennen ajatellut että sehän on suora ote kemetiläisten vanhasta uskonnosta, jossa akhu, esi-isät, muuttuvat tähdiksi kuollessaan. Kiva yksityiskohta.
Lisäksi alkoi itkettää (PMS:n kourissa kun olen), koska tiesin että Mufasa kuolisi kohta, ja Mufasan kuolema on yksi elokuvahistorian surullisimmista kohdista. Niisk.