Kouluärsytys on laantunut hieman. Opettaja vastasi viimeinkin meiliini
jossa kysyin missä luokkahuoneessa tentti suoritetaan ja mihin aikaan.
Minua tuollainen varma tieto rauhoittaa. Pahinta on se mitä ei tiedä
tai näe. Tieto tuo varmuutta ja tulevaisuuteen voi siten varautua.
Tentistä: yllätyksekseni huomasin että kokeen kirjoittamiseen on vain
45 minuuttia aikaa! Erään toisen kurssin tentissä aikaa oli kuudesta
puoli kahdeksaan. Saa nähdä ehdinkö paneutua tehtäviin ollenkaan.
Kokeeseen lukemisessa en ole edistynyt paljonkaan, joten olen tehnyt
päätöksen: aion päntätä kunnolla ne luvut jotka voin oppia, ja EU-osion
jätän vähemmälle. Kokeessa on kuulema neljä kysymystä, kolmeen tulee
vastata.
Ja minullahan on vielä jäljellä yksi essee ja kolme kysymystä joihin
tulee vastata. Ne eivät ole esseitä (toivottavasti! ei siinä mitään
mainittu miten pitkiä vastausten piti olla), mutta kaikkien tehtävien
deadline on ensi viikon lopulla.
Ylihuomenna kun lähden
Vaasaan tuohon tenttiin, aion samalla hoitaa jouluostokset. Vielä eilen
epäilin että ehtisinkö, mutta nyt kun kokeeseen saa tuhlata vain 45
min, on aikaa yllinkyllin. Ei kyllä ole hajuakaan mitä ostaisin isälle
ja pikkuveljelle. Äidille bongasin viime Vaasa-reissulla kivan kirjan
Suomalaisesta. Joku auton käsikirja naisille. Äiti ei ole kovin kätevä
mitä tulee autoihin (ei ole ikinä vaihtanut renkaita tai itse
katsastuttanut autoa vaikka on 50-vuotias), joten tämän kirjan myötä
hän toivottavasti alkaa päästä jyvälle. Sisko on toivonut Sin City
-DVD:n, ja sen toiveen aion luultavasti toteuttaa. Pikkuveli ja isä
ovat kysymysmerkkejä.
Itselleni aion ostaa erään tuotteen, joka on
"potentially dangerous". Z-lehti. Setan virallinen lehti. Jos se löytyy
huoneestani tuhoutuu kaapissa eloni 99% varmuudella. Pitää löytää
todella, todella hyvä piilotuspaikka. :P
Eilen mieleeni
tuli eräs kohta Leijonakuninkaasta. Se missä Simba ja Mufasa istuvat
öisellä savannilla katsomassa kirkasta tähtitaivasta, ja Mufasa
selittää että tähdet ovat heidän kuolleita esi-isiään. En ollut ennen
ajatellut että sehän on suora ote kemetiläisten vanhasta uskonnosta,
jossa akhu, esi-isät, muuttuvat tähdiksi kuollessaan. Kiva yksityiskohta.
Lisäksi alkoi itkettää (PMS:n kourissa kun olen), koska tiesin että
Mufasa kuolisi kohta, ja Mufasan kuolema on yksi elokuvahistorian
surullisimmista kohdista. Niisk.
sunnuntai, 11. joulukuu 2005
Kommentit